Vuokkiniemen historia

Runonkeruun alkuvaiheessa, 1820 ja 30 -luvulla, Vuokkiniemi ei ollut suuri kylä, vaikka olikin laajan pitäjän hallinnollinen keskus. Lönnrotin käydessä ensi kertaa Vuokkiniemessä siellä oli seitsemisenkymmentä taloa. Noin 50 vuotta myöhemmin eli 1880-luvun taitteessa A.W.Ervasti kertoo talojen määräksi jo n. 140. 1990-luvun alussa Vuokkiniemessä oli yli 200 taloa ja n. 500 asukasta. Heistä karjalaisia oli n. 85 %. Vuokkiniemen väestöstä valtaosa käyttää keskinäisenä kielenään paikallista karjalaa, joka on hyvin lähellä suomen kieltä.

Vaikka Vuokkiniemi ei kuulu Karjalan kauneimpiin kyliin, se on kuitenkin niistä kaikkein tärkein, ei ainoastaan kulttuurihistoriallisen menneisyytensä vuoksi, vaan siksi, että se on yksi Karjalan kansallisimpia kyliä. 

Vuokkiniemen asujaimisto koostuu kanta-asukkaiden lisäksi 1960-luvulla autioituneiden läheisten runokylien väestöstä. Vuokkiniemeläisten joukossa on paljon sellaisia, joiden juuret ovat autioituneissa lähikylissä.

Vuokkiniemestä on vaikea löytää sellaista perhettä, joka ei jollakin tavoin olisi sukulaissiteissä Vienan kuuluihin runonlaulajasukuihin.

Vuokkiniemi on myös alueensa koulukeskus. Kylässä sijaitsee 11-luokkainen, ammatti- ja yliopisto-opiskeluun johtava koulu. 

Arkkitehtuurinsa puolesta ei Vuokkiniemi ole koskaan ollut mikään karjalaisen rakennustaiteen helmi. Louis Sparre kirjoittaa vuoden 1892 Vuokkiniemestä näin:

Vuokkiniemen ja Uhtuan kylät, joita usein mainitaan Vienan Karjalan yhteydessä, ovat isoimmat ja tärkeimmät koko Arkangelin kuvernementissä, lukuunottamatta rannikkoaluetta. Tuntemistamme kuvauksista päättäen odotimme, että Vuokkiniemi muistuttaisi kaupunkia, mutta jo loitolla näimme, että se toivomme pettäisi. Suurin osa kylää, kolmisenkymmentä taloa, on aukealla hiekkamaalla, pienen valkean kirkon ympärillä. Näiden talojen takana pohjoispuolella kohoaa hiekkaharju, joka suojaa niitä ikäänkuin korkea linnoituksen vallitus. Harjun toisella puolella on toinen puoli kylää ja majatalo. Huomaa selvästi, että nämä seudut ovat saaneet lujasti vaikutuksia lännestä päin. ... Katot ovat matalammat, ne eivät ole niin vinot kuin muualla, ja ne on katettu päreillä eikä laudoilla. Seinähirret ovat ulkopuolelta veistetyt, jotavastoin muualla aina pyöreät, ja usein ovat seinät myöskin laudoitetut, jollaista emme ole missään aitokarjalaisissa kylissä nähneet.


1990-luvulle tultaessa Vuokkiniemi oli, jos mahdollista, vielä sekavammannäköinen. Edellä on kerrottu siitä, että lähikyliä "likvidoitaessa" taloja niistä siirrettiin Vuokkiniemeen. Hyvin suuri osa talokantaa onkin Vuokkiniemessä tällaisia siirtorakennuksia tai niiden hirsistä tehtyjä taloja. Keskikylällä on lisäksi parruista rakennettuja, kahden perheen parakkimaisia asuintaloja – samanlaisia kuin metsäpunkteilla kautta Pohjois-Venäjän.

Heti kylien elvytyshankkeen alkaessa Vuokkiniemen arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kiinnitettiin huomiota. Sitä varten laadittiin yleiskaava. Siinä osa kylästä on määritelty historialliseksi suojelualueeksi. Suojelualuetta hallitsee Ontsin talo, joka on entinen kestikievari. Talo on osittain entisöity museoksi. Osa talosta on tarkoitus ottaa myöhemmin uudelleen vanhaan käyttöön eli majataloksi. Pihapiiriin kuuluu talli ja 4 vanhaa aittaa, jotka Karjalan Kulttuuriministeriön restaurointiosasto entisöi kesällä 1991.