Kanšanrunouvenkeryännän kultakautena, kumpani kuatto XIX vuosišuan, Vuokkiniemi oli muinosen lauluperinnehalovehen keškukšena. Šiihi kuuluttih kaikki nykyjäh runokylinä tunnetut kylät, kumpasissa oli kirjutettu muistih ainehistuo karjalais-šuomelaistaKalevala-eepossua varoin. Vuokkiniemeššä Elias Lönnrot oli tallentan Vienan Karjalan hiälyriikkua, kumpaista myöhemmin käytti Pohjolan häistä kertojissa Kalevalan runoloissa. Vuokkiniemeššä tallennettujen kanšanrunouven uartehien kešen on yksi lyyrini laulu, kumpasešša on mainittu Kalevala-paikannimi. Tämä laulu kuuluu Kanteletar-kokoelmah nimellä Kalevalan neiti. Šillä on monilukusie varianttija, ka vain Vuokkiniemeššä Lönnrotin kirjuttamašša versijošša on Kalevala-nimi. Tietenki, Lönnrotin šuurimpie arveluja on še, jotta hiän nimitti omua eepossua ta muata, mih ašetti omat šankarit, juuri tällä šanalla. Šitä voijah vapuašti laušuo eri kielen kantajat. Tämä paikannimi yhistäy eepossan šankarit myytilliseh muinoseh Kaleva-esituattoh, kumpani tavatah kanšanrunouvešša.

Myöhemminki Vuokkiniemi oli paikkana, kunne šuuntauvuttih monet intohimoset rahvahanrunouven keryäjät ta kanšallisromantismih mieltynehet šuomelaiset karelianistit. Valokuvuaja I. K. Inha ta kielentietäjä K. F. Karjalainen vuotena 1894 šuoritettih matan Vienah, kumpasešta tuli merkittävin runoalovehen tunnetukši šuamisen näkökulmašta. Inhan ottamat ihanat valokuvat ikusešti painuttih Kalevalua harraštajien šuomelaisien ta koko muajilman ihmisien mieleh. Iče asiešša, kaikilla, kenellä on mieltä myöten eepossan kulttuuri-istorijallini perintö, Inhan ainehisto antau kuvallista tietuo runolaulujen muajilmašta ta männeisyyvven elämäntavašta.

Etnokulttuurikeškuš

Vuokkiniemen EKK šijaiččou Vuokkiniemen Kylätalošša. Täššä on esitetty vakituini musejonäyttely, kumpani kertou kylän šekä koko alovehen istorijašta ta kulttuurista. Šiinäki toimiu taitehellis-käytännöllini studijo muutomine kankašpuineh ta niisi kirvešmiešhuoneh, kumpasessa annetah lopullista ulkonäkyö ta šoittuo Vuokkiniemen verštašša luajituilla viisikielisillä kantelilla. EKK: n kinoteatterissa on mahollista kaččuo dokumenttikuvaukšie XX vuosišuan toisen puolen huomattavimman runonlaulajan ta starinoiččijan Santra Remšujevan elämästä šekä muuta paikalliskulttuurie ta — istorijua koškijua ainehistuo.

Etnokulttuurikeškukšella toimitah ta aktiivisešti esittäyvytäh kollektiivit Kataja, Martat ta lapšien kantelenšoittajien joukko Vuokkiniemen pojat.

Vuokkiniemen Kylätalolla on mahollisuuš järještyä tutkimušjoukkomatkoja Vuokkinientä pitin šekä alovehen toisih runokylih.

Vuokkiniemen EKK: n etnografini musejo šijottuu Ončintalošša, kumpani XIX vuosišuan lopušša toimi vieraštalona. Musejonäyttelyt kerrotah entisien aikojen kyläelinololoista.