On aina mielessäni Kalevala. Sen Kuittijärvi, metsät, vieraainvaraisuus.

Siell karjalaksi vielä paissah, siell museossa esitetäh menneisyys,

Siell Väinämöisen kannell helkkyy, siell rahvas perintöjä säilyttää.

Jos Kalevalan puoleen polkus kääntyy, se ikimuistoon sulle jää.

Valentina Saburova

 

Kalevalan piiri on pohjosen Karjalan luonnonkaunehimpie paikkoja. Še on muajilmankuulusan Kalevala-eepossan alkukoti. Juuri nykysen Kalevalan piirin alovehella, šen vanhoissa kylissä oli tallennettu šisällöltäh rikkahimmat karjalan rahvahan muinoset runot. Kalevala-eepossan anšijošta koko muajilma šai tietyä karjalaisien ta šuomelaisien muinosešta eeppisešta runouvešta. Monien tavallisien muanviljelijöijen-runonlaulajien nimet tultih muajilman tunnetuiksi.

 

KALEVALATALO-etnokulttuurikeškuš

Kalevalatalo-etnokeškuš viey runonlaulannan, kantelehen kaunehien šävelien ta muinosen karjalaisen kyykkä-pelin muajilmah!

Runonlaulajamusejošša, mi šijottuu tunnetun rahvahanstarinoiččijan Marija Remšun talošša, voi tuttavuštuo karjalaisien runonlaulantaperinteheh.

Kirjapainomusejošša käytyö voi tulla 1950-luvun kirjapainollisen prosessin ammattimiehekši, šentäh kun kaikki painokonehet ollah ruatokunnošša.

Kalevalatalo huolellisešti šäilyttäy kannelšoittoperinnehtä. Pruasniekoilla voi kuulla, kuin lapšet šoitetah viisikielistä kannelta ta niisi kuunnella piirinkuuluo kantelenšoittajien orkesterie. Lähiaikana Kalevalatalo-musejošša avautuu näyttely, kumpani kertou Ontrei Malisen kantelešta. Šoitin oli luajittu vuotena 1833. Iče Elias Lönnrot kuunteli šen kantelen šävelie.